Valmiskuvasta ... :)

Tällaisella kortilla ja jäätelökakulla muistimme päiväkodin aikuisia kesäloman alussa. :)

Tämä kortti taas kiitokseksi upeille naisille työpaikallani. <3

Ja tämä lähti kissoista pitävään perheeseen pojalle ylioppilasonnittelujen kera!

Tämä neitonen ruusuineen pääsee ilahduttamaan jotakuta jo tänä keväänä. Olen tähän tyytyväinen  - ihmishahmot eivät ole minulle mitenkään helppoja ja tässä koen kovastikin onnistuneeni. Asento, ilme ja jonkin asteinen herkkyys. Samoin kortin värit ja sävyt ovat mieleen myös.

Osallistun pitkästä aikaa tällä kortilla. Haasteessa oli resepti 1 ympyrä, 1 kukka ja 1 piparkakkureuna (jonka tekeminen ihan noin käsipelissä ja saksilla oli melkoista piiperrystä) ja ihan putkeenhan tää ei menny, kun tossa just huomasin että taustaympyrässä on kukka myös. :(

Koukussa kortteihin on uusi haaste Timpan tyyliin. Siinä haasteet "pyörivät Tim Holzin materiaalien ja tekniikoiden ympärillä", mutta onneksi innoittajana ja väljästi. Minulle tyyppi, hänen tuotteensa ja tekniikat ovat aivan vieraita, joten kovin kotikutoisesti lähdin vastaamaan myös ensimmäiseen haasteeseen RUOSTE. Ruostetta löytyy kotin ankkurista, joka toteutin vääntämällä, rautalankaa, maalaamalla silkkipaperia ja sit liimalla sen suikaleet rautalanka ankkuriiin, taas maalattiin, kiille(kulta)liimalla tehtiin elävyyttä pintaan ja maalattiin taas - ja oon kyllä ruosteeseeni ihan tyytyväinen :) 

.

Ensimmäiseltä aukeamalta löytyy aavikko, savanni tms. ja kirahvi...

Miksikö? Jaa-a, se vain sopi siihen juuri noin...minusta.

Toinen aukeama onkin sitten me and my self

Sitten tietysti ... minä ja mun ihana mieheni ja häät löytyvät seuraavilta aukeamilta.

Alla on "Sikojen rakkaus" niminen runo, joka on Ilpo Tiihosen runo. Lauluksikin sävelletty. Pikkukuvat, jotka runoa kehystävä ovat niitä esikatselu kuvia ja keskeltä löytyy se Meidän päivä 2.8. 2003. "Minä rakastan sua yhä totta on tänään, se enemmän enemmän vain tarkoittaa"... yhä liki 10 vuoden jälkeen. <3

Sitten on aukeama Artulle (joka nyt kärttää uutta aukeamaa, eikä ihan syyttä)

Salama McQueen vaihe alkaa olla ohi ja Artulla ikää pian 8-vuotta.  Seuraavalle aukeamalle kantaa Haikara Reetan... ;)

Olisiko niin, että ovat kuitenkin enemmän niitä tähtihetkiä elämästä ja se hermojen hallinta tulee sen skräppäyksen ja näpertämisen kautta paremmaksi. Kiitos kk-haasteen, "löysin" albumin uudelleen. Nyt se mahdollisesti saa muutaman uuden aukeaman.... jos ei muuten niin pikkuväkeni toiveen täyttämiseksi :)

Osallistun tällä aukeamalla, joka on valokuva/muisto albumistani, (jota olen skräpäten aloittanut 2010 vuonna ja huomasin juuri etten ole sitä kuvannut tänne lainkaan - joten tästä vielä kohta lisää..) Tähän haasteeseen kuitenkin siis tämä aukeama KKveivaa5 haasteeseen. Kuvat ovat Elämäni Koirasta Helkasta, josta jouduin muutama vuosi sitten luopumaan. Se oli kipeä paikka, ja on vieläkin siitä ehkä nuo kohtuullisen tummat sävyt tässä skräppäyksessä. Osuvat kyllä muutoinkin nyt tunnelmiin. Samalla muistelen edesmennyttä ihmisystävääni. :)

Ja sit se mopo karkasi käsistä

1. vaaka rivi tuunattua (= ihana enkeli on Serjalta saamastani kortista, joka armaat muksuni lähes 100% pilasivat) + valkoista + pitsiä

2. vaakarivi harmaata+ kuvioleikkurilla tehty (=sininen yökkö)+ keltaista

3. vaakarivi kukka/kukkasia+ yksi nappi + kultaa/kimalletta

1. pystyrivi tuunattua (= naisen hahmo on SiljaLinen muovikassista) + harmaata + kukka/kukkasia

2.pystyrivi valkoista + kuvioleikkurilla leikattua (= perhonen) + yksi nappi

3. pystyrivi pitsiä+kletaista + kultaa ja kimallusta

:) Eli 6 korttia .... niin ja noi vinorivithän jäi vielä huomiselle. Joskus on ihan ok, olla sairaana ja rasituskiellossa, eikö totta.